Opettajan etiikka ja arvo-osaaminen

Osaamistavoitteet:

- Tiedät opettajan toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet

- Ymmärrät kestävän kehityksen periaatteita ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa

- Toimit ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun arvojen sekä oman alasi että opettajan eettisten periaatteiden mukaisesti

Oppimisresurssit:

Enlund, E. 2013. Opettajien eettinen kuormittuneisuus ja eettisten dilemmojen sisällöt. Psykologia 48 (3), 176-195, 250.

Leino-Kilpi, H. 2016. Eettiset kysymykset opettajan työssä. Teoksessa T. Saaranen, M. Koivula, H. Ruotsalainen, C. Wärnå-Furu & L. Salminen (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 73-87.

Niemi, H. & Sarras, R. 2012. Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Leino-Kilpi määrittelee artikkelissaan etiikan tiedonalaksi, jonka tehtävänä on tarkastella kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä (2016, 73).

Opettajan eettisiin periaatteiden taustalla oleviin arvoihin kuuluvat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuu ja vapaus. Arvoista puhuttaessa, ne ymmärretään usein työpaikalla pelkkänä sanahelinänä. Myönnän itsekin näin ajatelleeni aiemmin, kun työyhteisössä oli ongelmia ja ruvettiin puhumaan arvoista. Jos arvoista kerrottaisiin, mitä nämä työpaikalla tarkoittavat, silloin jokaisella olisi mahdollista peilata omaa toimintaa näihin arvoihin. Mielestäni näitä ei tarpeeksi käydä läpi työpaikoilla.

Opettajan eettiset periaatteet tarkoittavat opettajan suhtautumista itseensä, työhönsä, oppijaan, työyhteisöön, sidosryhmiin ja yhteiskuntaan. Terveysalan opettajan vahvana sidosryhmänä on terveydenhuollon palvelujärjestelmä.

Terveysala opettajan eettisistä periaatteista ihmisarvo tarkoittaa, että kohdataan toiset ihmiset tasa-arvoisina, erityisesti opiskelija nähdään ajattelevana ihmisenä. Totuudellisuus tarkoittaa rehellisyyttä kaikessa sekä muita että itseä kohtaan. Oikeudenmukaisuutta on edistää ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja välttää syrjintää. Vastuu ja vapaus tarkoittavat vastuuta omasta tehtävästä, mutta samalla opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaan. Leino-Kilpi mainitsee, että terveysalan opettajan työssä on eettisten periaatteiden toteutumista tutkittu niukasti. Opiskelijoiden mielestä opettajat tuntevat työtään ohjaavat ammattieettiset periaatteet hyvin. Heidän mielestään oikeudenmukaisuus toteutuu parhaiten harjoittelun ohjaajia ja hoitotyön johtajia kohtaan, mutta huonosti opiskelijoita kohtaan. He tuovat myös esille ettei opiskelijoiden yksilöllisiä näkemyksiä kunnioiteta. Eettisenä ongelmana he näkevät opettajien ammatillisuuden puutteen. Terveysalan opettajan tulee pitää itseään ajan tasalla niin opettamisen, ohjauksen kuin oman alan osaamisen osalta (2016, 76–77, 83.) Tutkimusten mukaan hoitotyö opettajan tärkein osaamisalue on kuitenkin suhde opiskelijaan, vertailukohtina olivat hoitotyön osaaminen, opetustaito, arviointikyky ja persoonallisuustekijät (2016, 95). Viimeksi mainittu tutkimustulos on itselleni yllättävä, sillä aiemmin olen ajatellut, että opettajan tulisi pitää ennen kaikkea itsensä ajan tasalla oman alan osaamisen osalta.

Oikeudenmukaisuuden periaatteen keskeisin tarkoitus on kohdella opiskelijoita tasavertaisesti esimerkiksi suoritusten hyväksymisien suhteen. Kaikilta tulee vaatia saman tasoinen suoritus, jolloin esimerkiksi työnantaja voi myös olla varma, että jokaisella ammattiin valmistuneella on keskeiset taidot hallussaan. (2016, 79.) Opettajat ovat nimenneet oikeudenmukaisuuden keskeiseksi eettiseksi periaatteekseen. Samalla he ovat tuoneet tutkimuksessa esille sen ongelmallisuuden etenkin arviointitilanteessa. (2016, 92–93.) Mielestäni koulu-uudistuksessa osaamisperusteisuus on tuonut tähän haasteita. Opiskelija näyttää osaamisensa työssäoppimisjaksollaan ja näytön vastaanottajia on lukuisia. Kuinka edellä mainittu oikeudenmukaisuuden periaate voidaan jatkossa taata mietityttää minuakin.

Anne Kasen ja Carola Wärnå-Furu tuovat esille arvoperustan oppimisessa ja opettamisessa terveysalan opettajan työssä. He kirjoittavat karitatiivisesta didaktiikasta, mikä tarkoittaa kasvamista, kasvamaan saattamista. Tässä tapahtumassa keskeisenä on opiskelijan ja opettajan välinen suhde ja tarkoittaa liikettä kohti ihmisenä olemista. Karitatiivinen hoitaja kasvaa koulutuksensa aikana sekä henkilökohtaisesti että ammatillisessa olemisessaan. He tuovat esille rakkauden eetoksen opetustyössä ja hyve-etiikan. Opettajalla tulee olla näkemyksellisyyttä sekä ihmisen olemuksesta että oppiaineista, joita hän opettaa. Näkemyksellisyydessä yhdistyvät ajattelu, tunne ja tahto. (2016, 88–89.) Opettaja opinnoissa olen ymmärtänyt millainen kasvatusvastuu opettajalle kohdistuu ja edellä mainittu didaktiikka tukee tätä tärkeää osuutta opettamisessa.

Kasen ja Wärnå-Furu toteavat myös: ”Hyve on ihmisen sisäinen voimavara, joka vie eettisyyden ajatuksesta toimintaan, ihanteista todellisuuteen.” He myös mainitsevat, että Aristoteleen mukaan hyveitä ovat: oikeudenmukaisuus, rehellisyys, anteliaisuus, runsaskätisyys, hyväluontoisuus, mielenmaltti, ylpeys, sitoumus, kunnianhimo, häpeäntunne ja huumorintaju. Aristoteleen mielestä hyveen keskitie on liioittelun ja puutteen välissä. Mielenkiinnolla luin kappaletta ylpeys hyveenä. Terveyden kannalta tärkeitä hyveitä työelämässä ovat ylpeys, rehellisyys, rakkaus ja anteliaisuus. Terveystieteellisessä tutkimuksessa on osoitettu ylpeyden ja terveyden yhteys. Ylpeys on ilon, elämänhalun ja terveyden perusta työelämässä. Ylpeyteen kuuluvat ammattiylpeys, työpaikan fyysinen viihtyvyys sekä ihmisen henkinen hyvinvointi. Hoitotyön opettajien mukaan vahvimmin arvoperustasta kertoo opettajan oma esimerkki. (Kasén ja Wärnå-Furu 2016, 90–95.)

Opettajan toimintaa ohjaavien eettisiin periaatteisiin perehtyminen avasi minulle ymmärrystä siitä, kuinka laajasta asiasta on kysymys. Suuhygienistin eettisissä ohjeissa sanotaan, että yhteiskunnallisena tehtävänä on osallistua väestön hyvinvoinnin, erityisesti suun terveyden ja toimintakykyisyyden edistämiseen. Tämä on tietenkin laaja asia tämäkin. Opettajan vastuu kasvattajana on mielestäni kuitenkin paljon laajempi. Vaikka opettajan rooli yhteiskunnassa onkin kutistunut aiemmasta, opettajalla on suuri vaikutus varsinkin lasten koko ajatusmallin rakentamisessa. Myöhemmin kokemukset heijastuvat työyhteisöissä sekä työntekijän että esimiehen käyttäytymisessä. Terveysalan opettaja ohjaa koulutuksessa olevia opiskelijoita edistämään terveyttä sekä ennalta ehkäisemään väestön terveysongelmia. Terveysalan opettajan arvoperustan täytyy olla vahva.

Jo ottaessaan työn vastaan opettaja hyväksyy ja sitoutuu työpaikan arvoihin ja ammattikunnan etiikkaan. Opettajan vastuullisuus ja kehittävä ote työhönsä koskee jokaista työntekijää. Opettajan tekee työtään ajatellen ensisijaisesti oppijaa. Opettajalle kuuluva kasvatuksellinen vastuu on asia, mitä jäin miettimään. On kyse myös opettajan ammattitaidosta nähdä oppijoiden erilaisuus ja eri tasoisuus. Opettajalla on oltava hyvin herkät vaistot ja havaintokyky nähdä, jos luokassa on sellaisia oppijoita, joita on tuettava ja ohjattava enemmän.

Opettajien työyhteisöstä minulla ei ole kokemusta, mutta ajattelen oman työyhteisöni kautta. Toisten kunnioittaminen ja osaamisen jakaminen ja auttaminen ovat sellaisia tekijöitä, mitä ilman yksikään työyhteisö ei toimi oikein. Sama koskee koulumaailmassa yhteistyötä sekä huoltajien että muiden sidosryhmien kanssa. Yhteiskunnalliseen vastuuseen kuuluu pitää itseään ajan tasalla omasta ammatillisesta kehittymisestä.

Vuorovaikutus ja oppimiskokemukset muovaavat oppijaa, nykyään yhä enemmän sähköisen ympäristön ja sosiaalisen median kautta. Lapsi pitää/tulisi voida pitää opettajaa auktoriteettinaan. Hän näkee jo pienenä, miten opettaja ohjaa ja kohtelee yksilöitä ja ryhmää. Oppimiskokemus ja oman itsensä kehittäminen ammattiin on myös merkittävää jokaisen ihmisen elämässä. Monelle opettajan kannustus ja rohkaisu on parasta, mitä elämässä on saanut kokea. Opettajalla on siis suuri vastuu jokaisen oppijan ohjaajana.

Lähteet

Leino-Kilpi, H. 2016. Eettiset kysymykset opettajan työssä. Teoksessa T. Saaranen, M. Koivula, H. Ruotsalainen, C. Wärnå-Furu & L. Salminen (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 73–87.

Kasén, A ja Wärnå-Furu, C. 2016. Arvoperustan merkitys oppimisessa ja opettamisessa, Teoksessa T. Saaranen, M. Koivula, H. Ruotsalainen, C. Wärnå-Furu & L. Salminen (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 88–96.